— Mitä? Kuinka? sähähti Wolf ja kiinnitti huomiotansa.
— Tulen juurikään kokouksesta, jossa päättivät lakon… strike… big strike… niin juuri, toimitti Liponen ja tunsi nyt sydämensä keventyneen.
— Lakkoon! Suomalaisetkin… finlanderitkin! Onko se totta?
Wolf kohosi tuimasti seisaalleen.
— Sure… absolutely… Yes, yes… minä en koskaan valehtele, vakuutti Liponen, käsi ylhäällä kuin valaa tehden, ja kertoi sitten seikkaperäisesti ja kaunopuheliaasti kuinka kaikki oli käynyt ja että oikeastaan oli syy ollut erään vieraan miehen, joka äsken oli käynyt täällä ihmisiä kiihottamassa, josta hän, Liponen, oli jo silloin käynyt Mr. Wolfille kertomassa.
Wolf, kiivaasti astuskellen, kiroili hetken aikaa, mutta pidättäytyi taas ja jäi äänetönnä miettimään.
— Sanokaapas mr. Lipunen, luulisillekö pastori Lällälän voivan vaikuttaa asiassa, se tahtoo sanoa: voisiko hän saada koko puuhan raukeamaan?
Well… I don't know… Mutta kyllä minä sentään luulen ettei hän voisi mitään, sillä ne nyt ylimalkaan eivät enää luota kirkkoon eikä häneenkään, semminkään ne jotka ovat nyt etukynnessä.
Entäs mr. Kukkunen? — Sanokaa aivan rehellinen mielipiteenne.
— Ei hänkään, voisi kiihottaa vaan samoin kuin pastorikin.