"Jokainen on mies puolestaan, mutta joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa."
Pastori Opstad nauroi, mutta silmälasien ja tuuhean parran takaa oli vaikea huomata ilmettä hänen kasvoissaan. Törres luuli nyt papin nauraneen hänelle.
"Nauran sentähden että huomaan kuinka paljon vielä uskotte sivistykseen ja noihin hienoihin ihmisiin!" — sanoi pappi.
Törres katseli epävarmasti häneen, mutta pappi ryyppäsi kulauksen lasistaan, — heidän oli tapanaan juoda totia yhdessä — ojensihe ja sanoi:
"Kuulkaas nyt, mitenkä minun on käynyt, mitä olen saanut oppia tyhmyydestäni, joka meihin talonpoikiin on niin juurtunut ja joka tekee tuon suuren eron meidän ja niin kutsuttujen sivistyneiden välille. Minä pääsin vaivalla seminaariin; sai nöyrästi madella kaikkien edessä, erittäinkin sivistyneiden — sivistys ja oppi olivat näettekös korkeinta — hm!" — sanoi pappi ja alkoi taas puhua aivan toisella äänellä, — "tietysti uskonnon jälkeen".
"Luonnollisesti", — vastasi Törres yhtä totisesti, jonka jälkeen pappi huokasi ja jatkoi taas omaan tapaansa, välttämättä talonpoikaisia puhetapoja.
"Jouduin sitten kotiopettajaksi erään tuomarin perheesen, heillä oli paljon naapureita, ja minä sain oppilaakseni kaikki virkamiesten lapset, jotka olivat tavattoman pahantapaisia. Mutta täysikasvaneet olivat sittenkin paljon pahempia, herrat joutuivat yhteen, tahi naiset kyökkiin piikojen kanssa!… Kas se — haha, ha! — se se vasta sivistystä oli!"
Törres katseli pappia, joka nähtävästi oli liikutettu omista sanoistaan.
"En tahdo puhua millä raakuudella vouti ja kirjuri ja koko seura kiroilivat niin että säkenöitsi korttien lomassa, kun he kertoivat mitä sikamaisimpia juttuja. Ja jopa silloinkin, kun he puhelivat totisesti naisten kanssa, puhuivat he sellaista, joka oli omansa alasrepimään kaikkea, mitä ennen olin katsonut todelliseen sivistykseen kuuluvaksi."
"Vai niin?" — sanoi Törres epäillen.