Sillä välin hoiti hän laimentumattomalla innolla rouva Knudsenin asioita, hänen vaikutuksensa häneen kasvoi yhä enemmän, samalla kun hän hiljaisuudessa valmisteli suunnitelmaansa; ja vähitellen alkoi yleinen mielipide pitää häntä tulevaisuuden miehenä.
Kilpailu kahden naapuripuodin välillä tuli yhä suuremmaksi, vaikka ystävällistä suhdetta muodollisesti vielä säilytettiin. Törres alkoi taaskin seurustella Jessenin kanssa, kutsui hänet luokseen, niin kuin ei mitään olisi tapahtunut, ja sattuipa niinkin, että herra Jessen ja neiti Thorsen olivat eräänä iltana yhtaikaa iltakutsumuksilla Törres Vold'in luona.
Hänellä oli nyt semmoinen vauhti ja voima olennossaan ettei kukaan voinut häntä estää ja ennenkuin nämä molemmat mitään aavistivatkaan, oli isäntä asettanut heidät vieretysten illallispöytään.
Neiti Thorsenilla ei enään pitkään aikaan ollut toivoa että Törres palaisi takaisin hänen luokseen, vaan sittenkin tunsi hän olevansa kokonaan hänen vallassaan. Ja huomattuaan Törres'in aikovan palauttaa Jesseniä hänen luokseen, tuntui se kerrassaan mahdottomalta. Sen oli hän sanova Törres'ille — huomispäivänä.
Mutta koko seuraavan päivän ja useampinakin päivinä koetti hän turhaan rohkaista mieltänsä; Törres huomasi hänen aikeensa, väistyi aina syrjään ja sysäsi hänet edellään sinne minne tahtoi.
Tämä oli kauheata aikaa neiti Thorsenille, sillä herra Jessen epävarmana ja kuumeentapaisena alkoi taas vanhat hellyyden osoituksensa. Olisihan hänen pitänyt tietää kaikki! Eiväthän he olleet vaivanneet itseään edes sen verran, että olisivat salanneet sitä häneltä. Ja nyt tulee hän, joka tietää kaikki, ja saapa vielä Törres'iltä apua. Hän oli taaskin avuttomana noiden molempain miesten käsissä, tällä kertaa enemmän kuin koskaan ennen.
Herra Jesseniä kohtaan esiintyi Törres totisena virkaveljenä; puhui siitä kuin ikävätä oli, että he, ainoat kaupungissa, jotka ymmärtävät kauppa-asioita, olivat pakoitetut kuluttamaan parhaat voimansa mitättömään kilpailuun. Yhtä vähän Brandt kuin Corneliuskaan kelpasivat mihinkään; sitä pitäisi ryhtyä johonkin erikoiskauppaan, sanoi Törres.
"Entäs nuo suuret makasiinit" —
"Ne eivät sovi meille", — vastasi Törres lyhyesti ja varmasti.
Mutta herra Jessen oli varovainen mies, mitä rahoihin tulee. Hän oli säästellyt jonkun määrän — hänkin; mutta suuren silkki-, sametti-, huonekalukangas- ja matto-kaupan alkaminen, johon Törres häntä kehotti, tuntui hänestä aivan liiaksi rohkealta.