Pikku rouva Jessen kulki virran mukana niinkuin irtitemmattu huonekalu vedentulvassa. Aina siitä illasta asti, jolloin hänen poikansa oli kertonut hänelle naimapuuhistaan, oli hän joutunut pois tasapainostaan, eikä voinut sitä saavuttaa levottomana aikana häiden edellä.
Anton Jessen oli eronnut isännästään kaikessa ystävyydessä. Gustaf Kröger oli tosin ennustanut hänen joutuvan häviöön kolmen vuoden kuluessa, mutta Kröger tunsi liian hyvin kuinka tuo kuumeentapainen halu päästä omaksi herrakseen, vastustamattomasti herää nuorissa miehissä vissillä ijällä. Olipa hän vielä kylläksi hyväntahtoinen, antaakseen nimensä takaukseen, jonka Cornelius Knudsen ja pankinjohtaja Christensen olivat jo allekirjoittaneet.
Tämän oli Törres saanut aikaan, samoin kuin senkin, että löytyi rahaa ja vielä lisäksi krediitti; ja sentähden odotettiin ylpeydellä ja ikävöimisellä sitä suurta päivää ja juhlallista hetkeä, jolloin pankinjohtaja Christensen, kuin hyvästi opetettu elefantti, talutti pientä rouva Jesseniä harmaassa silkkileningissä yli kirkon lattian.
Morsian oli viehättävä, hiukan vaalea, arvelivat naiset, mutta kaikki miehet, jotka näkivät tuon täyteläisen, hoikan ja pehmeän olennon, sileässä leningissä ja pitkässä hunnussa, arvelivat että hän oli helkkarin kaunis.
Törres vältti tahallaan katsomasta morsiameen, vaikka oli hääjoukossa mukana.
Ei hän myöskään huomannut mitä huomiota ihmisten joukossa herätti se seikka, että hänellä oli naisena rouva Knudsen. Hän ei ajatellut ollenkaan mitä sukkeluuksia sanottiin hänestä ja morsiamesta ja mitä ennustuksia hänestä ja rouva Knudsenista. Hän oli yksipäisesti ja kestävästi toteuttanut ensimmäisen osan suunnitelmastaan, sen enempää ajattelematta. Vasta siinä silmänräpäyksessä, kun hän kulki yli kirkonlattian, ja näki edessään häämöittävän myrttiseppeleen, valkean hunnun ja nuo hienot kähärät valkeassa niskassa, vasta silloin tuntui hänestä, kuin olisi hän kulkenut unessa, josta ei koskaan voisi herätä.
Pappi toisti niin monta kertaa sanat: "Teidän pitää tuleman yhdeksi lihaksi" että morsiustyttöparat, jotka istuivat seurakuntaan päin, eivät lopulla tienneet minnepäin katsoa.
Mutta kun Törres kuuli että nuo kaksi nyt olivat peruuttamattomasti toisiinsa liitetyt, hypähti hän ikäänkuin olisi tahtonut huutaa jotakin papille, mutia se meni ohitse ja kaikki tulivat ehyvinä häätaloon.
Sulhanen oli käyttäytynyt mallikelpoisesti kirkossa, vaikka hän oli ollut hyvin vaalea. Ja yleinen mielipide oli se, että hän oli sievä kiireestä kantapäähän, uudessa hännystakissaan, pienissä rosetilla varustetuissa kiiltonahka kengissään, korkeassa englantilaisessa kravatissaan, tukka kammattuna viimeisen muodin mukaan, ikäänkuin olisi päälaki siveltynä tumman ruskealla öljyvärillä.
Mutta kotiin tultuaan täytyi hänen panna pitkälleen sängylle jonnekka äitinsä toi hänelle lihalientä ja munaa. Sillä aikaa otti nuori rouva vastaan onnentoivotuksia.