Törres ei häntä lähestynyt, vaan meni ravintolaan jossa hääpäivällistä valmistettiin ja jossa hän oli ollut Jessenin apuna suuremmoisissa valmistuksissa.
Niinpian kun vieraat olivat kokoutuneet ja sulhanen jälleen virkistynyt, istuutuivat he pöytään suuressa ruokasalissa.
Pöydässä oli jotenkin jäykkää. Törres oli hiljainen, ei oikeastaan sentähden että hän olisi ollut levoton, sillä hän oli jo saavuttanut suureksi osaksi entisen varmuutensa ja sitä paitsi oli hän nyt vertaistensa keskuudessa. Nuoret puotitytöt nauroivat katketakseen jokakerta kun Törres vaan avasi suunsa ja koko seurue hänen ympärillään kumarsi häntä, mutta tuo kaunis morsian Jessenin rinnalla hurmasi häntä yhä enemmän.
Tungoksessa päivällisen jälkeen, joutui Törres naisensa kanssa lähelle vastanaineita, ja ennenkuin hän aavistikaan seisoi morsian suoraan hänen edessään, lämpimänä aterian jälkeen, iloisesti hymyillen vieraille ja ystävilleen.
Mutta samassa hänen kasvonsa ikäänkuin kivettyivät, sillä kun tuo mies loi häneen katseensa, ilmaantui sen silmiin raju hehku, samallainen kuin silloin, kun hän oli ollut kaikista enin rakastunut, ja hänestä tuntui, että hän voimakkailla käsillään nostaisi hänet ylös ihmisjoukosta. Morsian tarttui yht'äkkiä häntä molempiin kalvosiin ja pakoitti itsensä hymyilemään.
"Kiittäkäämme Voldia kaikesta hänen avustaan, Anton!" — sanoi hän.
Törres huokasi syvään, ikäänkuin olisi unesta herännyt, puristi sulhasen kättä ja raivasi itselleen tien tupakkahuoneeseen, jossa oli ainoastaan kahvia, tupakkaa ja miehiä.
Juhlallisten vieraitten poistuttua alkoivat morsiusparin ystävät ja ystävättäret iloisesti tanssia; ja tästä syntyi nuorille kauppasäätyläisille ja heidän naisilleen oikein hupaiset tanssiaiset, jonnekka muista ainoastaan konsuli With jäi huvitteleimaan.
Koska ei mitään häämatkaa ollut edessä, niin oli omaisten kesken tehty se sopimus, että morsiuspari katoaisi kaikessa hiljaisuudessa, ja lähtisi kotiin keskeyttämättä iloista juhlaa. Mutta mitä pitemmälle ilta kului, sitä levottomammaksi tuli Törres, joka tanssi kumminkin innokkaammin kuin kukaan muu. Mutta itse asiassa laski hän joka minuutin, ja tiesi aina missä morsian oli, vaikka ei tanssinut hänen kanssaan.
Morsian puolestaan oli niin säikähtynyt siitä kiihotetusta mielentilasta, jossa hän oli Törresin nähnyt, että hän jo tuntia ennen määräaikaa pyysi miestänsä hakemaan vaunuja. Tällä kertaa pelkäsi hän vähemmän olla ensimäistä kertaa kahdenkesken miehensä kanssa kuin Törresin kanssa tässä suuressa seurassa.