"Mutta tuo päättyy sillä, että te tulette istumaan siinä koko ikänne, rouva! — Te ette voi arvata, kuinka hyvin te sovitte siihen."
Hän ei tiennyt, minnekkä hän saisi piilotetuksi kasvonsa, kun hän ilmoitti, että täti Sofia juuri oli mennyt ulos —; ja Krögerinkin korvat hiukan kuumenivat; mutta hän löi yhtäkkiä leikiksi, niinkuin hänen tapansa oli nuorta leskeä puhutellessa; ja he istuutuivat puhelemaan vapaasti keskenään, kunnes Julia tuli kotiin ystävänsä rouva Steinerin kanssa — ja Jolla Blomin, jonka he harmikseen olivat kohdanneet kadulla.
Kohta tuli myöskin yliopettaja Hamre pelaamaan shakkia Krögerin kanssa; mutta siitä ei tullut mitään, sillä pian oli koko seura keskustelemassa siitä, mikä tätä nykyä oli päivän polttava kysymys.
"Se on todistettu", huudahti rouva Steiner, nojaten Jersey liiviin puetun yläruumiinsa nojatuolin selustimeen, "se on todistettu, että miesten uskottomuus vahingoittaa kaikista enin heitä itseään."
"Vai niin?" — vastasi yliopettaja ja näytti käyvän hyvin arvelevan näköiseksi. Hän oli pieni, kummallisen näköinen herra, jonka suurista silmistä ei kukaan saanut oikeata selkoa.
"Se on aivan varma että miesten elämä vie heidät ennen pitkää täydelliseen perikatoon!"
Hän puhui Kristianian murretta ja tuolla varmalla pääkaupunkilaistavallaan, joka teki jokaisesta sanasta vastaan sanomattoman totuuden.
"Kuka on sen todistanut — rouva?"
"Tilastotiede!"
"Ohoo! —" sanoi yliopettaja ja siveli tukkaansa; "se on huono auktoriteetti."