"En! — enpä häntä juuri niin mitään."
"Mitäs sitten sanoit?"
"Sitä vaan — että eikö teidän puolessa ole tapana, että pojat menevät tyttöjen tykö lauvantai-iltoina?"
"On —" vastasi Törres ja katsoi Berthaa suoraan silmiin.
"Vai on!" vastasi Bertha ja kääntyi pois, alkaen hangata pataa niin että noki pölisi.
Noin ystävällistä kutsua ei Törres ollut voinut vastustaa.
VI.
Joka kerta kuin Gustaf Kröger tuli rouva Knudsenin konttooriin, — ja hän tuli sinne jotenkin usein, joko vaan juttelemaan taikka silloin kuin sattui olemaan vekseleitä allekirjoitettavana; mutta joka kerta sanoi hän:
"Kavahtakaa itseänne tuosta pojasta! — se on vaarallinen ihminen!"
Se oli niin Krögerin näköistä, ettei hän voinut sietää ihmistä, jolle oli tehnyt vääryyttä, ja hän myönsi kernaasti että olisi hän voinut ottaa sen venheesen jo silloin.