"Te pidätte hänestä?"
"Hän on tavattoman näppärä ja luotettava —"
"Hän? — luotettava!"
"Mutta sanokaa, tiedättekö mitään?"
"En niin mitään", vastasi Kröger avonaisesti! "mutta ei sitä tarvitakaan, minä voin päättää kaikki hänen hampaistaan."
"Niin mutta, ne juuri ovat mainiot", sanoi rouva Knudsen nauraen.
"Juuri niin! — hän voisi purra pieniä kiviä — tuo roisto! ja hänellä olisi leukapieliä syödä meidät kaikki suuhunsa."
Rouva nauroi ja pyysi häntä vaikenemaan, voisi kuulua puotiin.
"Ja oli miten oli", sanoi Kröger ja astui alas tuolilta; "siihen se päättyy että te menette naimisiin."
"No joko taas alamme puhua siitä", sanoi rouva Knudsen; "parasta on että annetaan mennä niinkuin on menty tähänkin saakka."