Ei, totta tosiaan ei hän tiedä mitään.
Että neiti vielä voi kieltää! — niinkuin ei hän olisi nähnyt, mitä on hänen ja herra Jessenin välillä!
Törres kuuli, että neiti Thorsen liikahti tiukasti vuoteellaan ja sanoi päättävästi:
"Minä en ole kihloissa herra Jessenin kanssa".
"Kutsukaa sitä miksi tahdotte", sanoi Törres loukkautuneella äänellä.
Mutta nyt huokasi hän vuoteellaan ja sanoi kiivaasti:
"Minulla ei ole kerrassa mitään herra Jessenin kanssa ja sen minä vaan tahdon sanoa: ei koskaan ole kukaan mies ollut minua niin likellä kuin te tänä iltana; mutta nyt täytyy teidän mennä — heti, heti!"
Törres kielsi häntä puhumasta niin kovaa ja kiitti häntä itse kuiskaavalla äänellä tuosta vakuutuksesta, joka teki hänet niin iloiseksi, vaikka kohta —
Ei, hänen pitää uskoa: neiti oli taas painanut päänsä tyynyyn, ja kun hän pyysi häntä uskomaan niin sattui hänen pieni lämpönen kätösensä Törresin käteen.
Törres tarttui siihen ja hänen päätänsä huimasi niin kummasti, kun hän sitä piteli. Mutta tottunut kuin hän oli jo maalla tällaisiin yöllisiin vierailuihin, ja tiesi ettei pidä pelästyttää tyttöjä ensi kerralla, niin ei hän muuta kuin puhui rauhallisesti kuiskaamalla ja pyysi, ettei hän suuttuisi kun hän tuli.