Täti Sofia kutoi sukkaa ja Julia loikoi keinutuolissa lukien sanomalehteä ja kuunnellen muiden puhetta; mutta itse ei hän virkkanut mitään.
"Minkätähden sinä potkit vastaan — Sofia?" kysyi Kröger.
"En minä potki vastaan, mutta minä tahtoisin vaan tietää: millä aijotaan saada tanssiaiset toimeen?"
"Julian tekee mieli."
"Kaksi talonpoikaisluutnanttia, puolitoista ylioppilasta ja loput puotipoikia! — voiko niistä mitään tehdä?"
"Mutta ethän sinä tule hyppimään, Sofia?"
"En — Jumalan kiitos!"
Hetken perästä sanoi Kröger — yhäkin nostamatta silmiään kirjasta:
"Minä luulen, että se on siinä, ett'et sinä kärsi nähdä rouva Steineriä kaikkien hänen ihailijainsa ympäröimänä."
Mutta nyt piti täti Sofian nauraa oikein ylenkatseellinen nauru, — olipa ne koko ihailijoita — esimerkiksi maisteri Jansen, joka lisäksi vielä on nainut.