"Hyvä ystävä! — enhän minä ole muuta sanonutkaan!"
"Eikä se ole niin erinomaistakaan — kaikki se, jota löytyy ulkomailla; sillä esimerkiksi se lihasalaatti, jota opetit rouva Ludvigsenille —"
"Mutta sehän itse pyysi —"
"Anna anteeksi, mutta se oli ihan mahdotonta syödä; sillä minä olin itse siellä sinä iltana; ja piika, joka sai tähteet, antoi ylen koko yön."
Sen päivän perästä varoi Julia puolella sanallakaan mainitsemasta ulkomaata tai muuta semmoista; mutta hän näki hyvin, että se jo oli myöhäistä; hän oli loukannut heitä kaikkia; ja vielä pahemmiksi muuttuivat asiat, kun rouva Steiner tuli kaupunkiin ja otti Julian haltuunsa.
Sillä rouva Steiner "jäätyi kiinni" heti paikalla, niinkuin hän itse sanoi; ja jos eivät kaikki miehet olisi hakeneet hänen seuraansa, olisi hänet kokonaan suljettu pois seuraelämästä. Naisista ei saanut muuta likempää tuttavaa kuin Julia Krögerin, jonka vuoksi hän ottikin hänet täydellisesti omaan haltuunsa.
Äidin vanha seurapiiri ei kuitenkaan vielä tahtonut jättää Juliaa oman onnensa nojaan; he kutsuivat häntä luokseen sellaisella innolla, että Julia huomasi sen yritykseksi pelastaa hänet vaarallisen vaikutuksen alta.
Ja niin suuttui hän ja yhtyi nuoreen rouvaan; hän puki itsensä komeasti ja pani toimeen pieniä päivällisiä kevytmielisen isänsä suureksi iloksi.
Mutta hänellä oli synkätkin hetkensä kun rohkeus alkoi pettää; niinkuin nytkin, kun hän loikoi ja odotti ystäväänsä. Julialla oli siksi paljon äitinsä verta suonissaan ja hän tunsi ympäristönsä niin hyvin, ett'ei yksikään kasvojen piirre tai äänen vivahdus jäänyt huomaamatta. Kaikki nuo terävät piikit, joihin jokainen oli ikäänkuin käärittynä — ne sattuivat häneen; ja hän tunsi, että ainoa pelastus olisi olla yhtä katkera ja piikkinen muita kohtaan kuin muut olivat häntä.
Pienuudestaan pitäen oli hän häilynyt kahden vaalin välillä. Jos hän riippui isänsä kaulassa — iloisena ja vilkkaana, tuntui hänelle pieni pistos omassatunnossa. Mutta kun hän taas järkevänä ja hiljaisena istui äidin ystävien keskessä ja kuuli puhelun kulkevan talosta taloon, surusta suruun, pahasta pahaan, niin silloin hän kärsi, sillä hän ikävöi päästäkseen ulos.