Kun rouva Steiner tuli saliin, joka nyt oli melkein pimeä, heräsivät vanhukset ja alkoivat vilkkaasti puhella, niinkuin eivät he olisi nukkuneetkaan, ja Julia nousi hitaasti ystäväänsä tervehtimään.
"Tahdotteko tehdä meille sen kunnian että avaatte meidän joulutanssiaisemme?" kysyi Kröger häneltä keikaillen.
"Täällä aiotaan siis tanssia? — mainiota! Sinä et ollut siitä vielä aivan varma, Julia."
"Julian mielestä on kaupunki tietysti köyhä tanssivista herroista", sanoi täti Sofia.
"Me saamme ottaa kaikki mukaan sekä kivet että kannot", arveli rouva
Steiner hymyillen.
"Kelpaanko siis minäkin?" kysyi Kröger.
"Josko te kelpaatte?"
"Minä vanha ilkeä ukko?"
"Kunpa meillä vaan olisi enemmän teidän laisianne — herra Kröger! mutta sinä et ole oikein tyytyväinen, Julia?"
"Minä olen samaa mieltä kuin täti Sofia —"