"Joudu, Sofia! — täällä on niin pimeä, ett'en voi nähdä, pitävätkö ne minua pilkkanaan vai mitä ne" — sanoi Gustaf Kröger kärtyisesti. Mutta kun täti Sofia vihdoinkin sai tulen kattolamppuun ja kun rouva Steiner edelleenkin vakuutti että herra Vold sekä hänen että Julian mielestä oli pulska poika, niin joutui hän ihan raivoihinsa ja vannoi, ett'ei se mies saisi koskaan astua jalallaan hänen kynnyksensä yli.
Mutta kun nuori rouva Steiner, joka oli tottunut hänen kiivauteensa, vaan nauroi, niin tempasi Kröger lakkinsa ja kiiruhti konttooriinsa.
Lampun sytytettyään alkoi täti Sofia sytyttää uunia ja kolisteli siinä niin kauvan hiililapiota ja tulitankoa, että nuoret naiset eivät päässeet puhumaan. Rouva Lulli vei Julian mukanaan, he menisivät hänen luokseen tutkiakseen ketä nyt sitten oikeastaan voisi kutsua noihin tanssiaisiin.
Mutta kadulla pysähtyivät he rouva Knudsenin suuren ikkunan ääreen, jossa Törres juuri parhaallaan palveli joitakuita nuoria naisia, jotka hymyilivät.
"Se ei ole ollenkaan niin hullu tuo", sanoi rouva Steiner. "Se oli pahasti tehty sinulta, Lulli, että uskottelit isää, että minä — että hän —"
"Mutta, hyvä ystävä, totta kai sinä ymmärrät, että isäsi käsitti sen leikiksi, — eli olisitko todellakin —?"
"Hyi — Lulli! tänään olet sinä ilkeä."
Rouva Steiner puristi hänen kätensä kainaloonsa ja vei hänet mukanaan.
— Illalla tuli yliopettaja Hamre Krögerin luo, hän tuli tavallisesti pari kertaa viikossa; ja kun he olivat pelanneet shakkia ja juoneet pari lasia totia, niin istuivat he mielellään vielä myöhään yöhön jutellen syvämielisistä asioista.
Vaikkakin oli suuren liikkeen omistaja ei Gustaf Kröger kuitenkaan koskaan oikein kotiutunut tähän pieneen kaupunkiin, ja samoin oli yliopettaja Hamrekin täällä yksinään. Heistä molemmista levisi ympäristöön se kylmyys, että he pitivät itseään muita viisaampina. Koulussa pidettiin yliopettajaa tarkasti silmällä, opettaisiko hän mitään vaarallista, ja kunnalliseen elämään ei Krögeriä päästetty osalliseksi. Kun koko kaupunki näin käänsi piikkinsä heitä vastaan, tulivat he hyvin toimeen toistensa seurassa. Mutta vaikka he alussa kulkivatkin paljon edellä muista, eivät he itsekään huomanneet, että pikku kaupunki vuosien kuluessa sai heidätkin haltuunsa, ja että hekin alkoivat lennellä yhä pienemmissä kierroksissa samojen ajatusten ja samojen totilasien ympärillä.