"Mitä tarkoitat?" kysyi hän, saattaakseen hänet hämmilleen.
Hän sekautuikin aivan, eikä saanut sanotuksi muuta kuin että häneltä kului siinä aikaa niin paljon.
"Oh — jos ei siinä muuta kuluisi kuin aikaa", vastasi poika uupuneella äänellä ja kosketti kädellään takaraivoaan.
"Onko sinulla nyt taaskin pää kipeä, Anton?"
"Ei kuin vähän veltto — äiti! vähän veltto."
Rouva Jessenin huulet vapisivat, kun hän kokosi kaikki rohkeutensa:
"Sinä — olet kai sinä vaan — varovainen, Anton?"
"Hm — äiti — sinä kyllä tiedät: nuori mies — minun asemassani —" hän kiersi pienet viiksensä ylös ilmaan ja hyräili jotain, jonka oli tarkoitus kuulua hyvin kevytmieliseltä.
Tuo vahvisti häntä koko lailla tänä päivänä kärsityn nöyryytyksen jälkeen, että hän oli saanut äitinsä näin pelästymään; ja vähitellen kun oli syönyt hyvää ruokaa ja juonut lasin hienoa konjakkia, jota hän äidin mielestä välttämättömästi tarvitsi, kasvoi hän taas omissa silmissään niin korkealle, että neiti Thorsen oikeastaan oli liika halpa hänelle.
Hän meni huoneesensa ja otti kasvot ankaroina hänen kuvansa albumistaan, jossa se oli ollut heti äidin kuvan vieressä ja muutti sen kauvaksi loppulehdille ostettujen näyttelijättärien ja alastomien naiskuvien joukkoon.