"Ei, mutta minä olen semmoinen kömpelö", sanoi Törres.
"Senpähän saamme nähdä", vastasi hän hymyillen ja tanssi alkoi.
"Sehän menee hyvin", sanoi Julia ystävällisesti; hän ei voinut sietää sitä, että hänen ystävättärensä kohteli herra Voldia noin ylenkatseellisesti — niinkuin hän nytkin teki tuolla pilkkaa luutnanttinsa kanssa.
"Hän on varmaankin kaunis teidänkin mielestänne?" kysäsi Julia hetken kuluttua.
"Kuka?" kysyi Törres varovaisesti ja käänsi silmänsä toisaanne.
"Minä luulin, että te tarkastelitte ystävääni — rouva Steineriä.
Kaikki herrathan ovat häneen rakastuneita", sanoi Julia lyhyesti.
Mutta Törres oli liika viisas mennäksensä ansaan; hän vastasi huolettomasti:
"Niin no — jokaisella on oma makunsa! — olen minä nähnyt muitakin yhtä kauniita naisia."
Julia ihaili itse ystävätärtään, niin ett'ei hän sietänyt — niin, hän melkein vaati, että kaikki herrat olisivat ihastuneet nuoreen rouvaan. Kuitenkaan ei hänellä ollut nyt mitään sitä vastaan, että tämä nuori, pulska poika, jota Lulli noin olkansa takaisesti kutsui löydökseen, ei ollut sen enempää hurmautunut.
Tanssin kuluessa antautui hän sentähden vilkkaampaan keskusteluun, sai hänet puhumaan ja kertomaan ja kun he erosivat, olivat he jo hyviä ystäviä.