"Ettekö kerran sanonee, että te tahdotte seurata minua neuvojani?"
"Enkös ole sitten seurannut? — ja ajatelkaas —"
Rouva Steiner keskeytti: "Mutta uskallattekos yhä edelleenkin?"
"Minä uskallan mitä tahansa", vastasi hän.
"Katsokaas, hyvä herra Vold, niinkuin te nyt hyökkäätte eteenpäin, niin voitte turmella kaikki. Meidän laisten ihmisten kesken ei rynnätä —"
"Mutta tehän neuvoitte juuri tarttumaan kiinni, ja sen vakuutan minä teille —"
"Niin kyllä — katsokaas, mutta —" hän oli itsekin vähän hämillään; mutta sitten selvisi hän; "niin nähkääs, meidän kesken on tavallista, että ensin otetaan selko — otetaan selko perheen suostumuksesta."
Tuo oli aivan Voldin käsitysten mukaista, että ensin kysytään vanhemmilta; hän sanoi sentähden hiukan huolestuneena:
"Te arvelette, että minä ensin kysyisin ukolta?"
"Minä en luule, että hän pitäisi siitä", sanoi rouva Steiner; asia meni jo hänenkin mielestään liika pitkälle, ja hän kohosi mennäkseen.