Kylmän jären puuskahdus huhtasi kiihoittunutta nuorta miestä ja hän aikoi jo peräytyä, kun Kröger keksi hänet takanaan ja käännähti:
"Kuka helvetti —! — Huh! tekö siinä?"
Nyt ei enää voinut peräytyä; Törres kokosi voimansa:
"Te tulette varmaankin hämmästymään, herra Kröger", alkoi hän hiukan epävarmasti; "minulla olisi hyvin tärkeä asia teille ilmoitettavana — pyydettävänä —"
"Asiat huomiseksi!" sanoi Kröger ja hujautti kädellään; hän seisoi tuolilla korkean kaapin luona ja haki sikarejaan.
"Minä en oikeastaan asioista; se on yksityistä — aivan yksityistä!" — sanoi Törres rohkeammin.
"Hm!" antoi Kröger vastaukseksi ja astui vaivaloisesti alas tuolilta.
Törres hikoili; mutta hän ei ollut se mies, joka antautuisi:
"Minä tahtoisin puhua kanssanne, herra Kröger! koska hyvä tapa vaatii, että pyydetään vanhempain suostumus."
"Häh" sanoi Kröger ja ajatteli: "se on päissään — tuo sika!"