"Oletko hullu? Onhan tautini sisällinen."
"Ja sinä et luule Riga-balsamin kelpaavan sisällisesti käytettynä? Jos saat oikeata lajia, niin se on terveellistä sekä sisällisesti että ulkonaisesti käytettynä, sen mahdan minä tietää!"
"Paitsi sitä ei sinulla ole vikaa vatsassa", lisäsi Randulf syvämielisesti, "ennemmin sydämessä, sillä tuo rakkaus ja tuo akkaväki, sen sanon sulle, se se aina on ollut sinun pitali-tautisi, Jaakko; kaiken ikäsi olet ollut hupsu naisväkeen katsoen, ja aina he ovat sinua narranneet, sitä olen monasti nähnyt sekä Välimerellä että Itämerellä. Vaan tämä viimeinen villitys on kuitenkin pahin, sillä nuo pyhät, näetkös —!"
"Ole varoillasi, Tuomas, kun Saarasta puhut. Hän on ollut minulle suureksi siunaukseksi. Mitä minusta, vanhasta sairaasta ukosta olisi tullut ilman häntä?"
"Sinusta ei olisi tullut vanhaa sairasta ukkoa, ilman häntä", puhkesi Randulf puhumaan, vaan toinen näytti nyt niin uhkaavalta että Randulf otti syvän kulauksen ja yski aivan hirveästi sen jälkeen.
"Ei, ei", sanoi Worse, juotuansa hänkin, "Saara on ollut minulle hyvä vaimo sekä ruumiille että sielulle, ja häneltä olen oppinut paljon, jota en tietänyt ennen."
"Se oli totuuden sana, Jaakko! Annas kun kerron sinulle mitä olet oppinut: sinä olet oppinut istumaan uunin nurkassa kuin vanha ämmä ja riippumaan naisten hameista kiinni, antaen kulettaa itsesi rukouskokouksiin, Jumala paratkoon, niinkuin munkkien aasit Espanjassa — sen hän on sinulle opettanut!"
"Odotas Tuomas!" vastasi Worse ja nyykkäsi päätään vakavan näköisenä, "tulet vielä kokemaan että minä olen oikeassa. Minä olin samallainen kuin sinä, vaan toista olen kokea saanut, ja sen sinäkin saat kun aikasi tulee; silloin vasta ymmärrät kuinka syntiset me olemme."
"Syntiset! No niin, mutta niin huono kuin moni muu en kuitenkaan ole etkä sinäkään, Jaakko! Minä olen nyt tuntenut sinua yli neljänkymmenen vuoden, vaan parempaa miestä ei löydy Norjan maassa ja valtakunnassa, sen pituinen se!" Ja hän löi nyrkkinsä ikkunalautaan.
Worse ei ollut aivan tunnoton tälle ylistyspuheelle, vaan hän mutisi kuitenkin, puhdistaessaan piippua uunin edessä: "Niin, mutta enemmän, paljoa, paljoa enemmän vaaditaan!"