Ja päärakennuksessa makasi Jaakko Worse taistellen viimeistä taisteluaan perkelettä vastaan. Hän makasi eräässä pihan-puolisessa kamarissa; torin-puolisissa huoneissa ei uskallettu pitää valkeata, jotta ei tuo ulkopuolella oleva joukko kiihtyisi vielä hullummaksi, joka joukko kasvoi kasvamistaan ja josta uhkaavia ääniä kuului.
Vähitellen kokoontuivat enimmät arvokkaimmista miehistä ja naisista haugelais-piiristä. Kalpeina he kulkivat, kaikki olivat hämmentyneinä ja tuskastuneina; heillä ei ollut mitään johtajaa, ja myrsky raivosi yhä ankarammin niin että huone tärisi.
Jaakko Worse makasi sängyssään kelpeänä, kasvot vääntyneinä. Monta päivää hänellä oli ollut kovia kipuja; nyt näytti siltä kuin kaikki vähitellen lamautuisi, ja lääkäri sekä muuan viisas akka sanoivat että hänen viimeinen yönsä oli käsissä.
Vaan taistelu ei vielä ollut lopussa. Se nähtiin Worsen silmistä, jotka katselivat levottomasti toisesta toiseen kun Saara oli ulkona. Välistä näytti hän joutuvan suureen tuskaan, hän mutisi jotain, jota he eivät ymmärtäneet, ja väänsi käsiänsä.
"Paholainen häntä riivaa", sanoi yksi naisista.
Ja se ajatus oli muillakin. Muutamat rupesivat etsimään virsikirjasta tai raamatusta tai noista lukuisista pienistä kirjasista semmoisia rukouksia, joita sopii lukea kun perkele ihmistä ahdistaa.
Vaan enimmät heistä puhuivat tuosta kamalasta, Henrietteä koskevasta jutusta tai katselivat levotonta, ulkopuolella olevaa ihmisjoukkoa.
Saara käveli edestakaisin tylsin kasvoin, jotka näyttivät olevan surusta kivettyneet. Vaan surua ei se kuitenkaan ollut.
Eroaminen Fennefos'ista ja Henrietten kuolema iskivät häneen lamauttavalla voimalla, jäädyttäen ja paaduttaen hänen sydämensä. Hänen kuoleva miehensä tuolla sängyssä, säikähtäneet miehet ja naiset, melu kadulla — se kaikki koski häneen sangen vähän! Hän olisi voinut istahtaa keskelle huonetta nauramaan heille kaikille.
Mutta ulkopuolella kiihtyivät ihmiset kiihtymistään. Pari poikanulikkaa rupesi jyskyttämään seinää, muutamat lähestyivät ikkunoita, kiipesivät vesilaudalle ja painoivat kasvonsa lituskaisiksi ikkunalasia vastaan. Haugelaiset kätkeytyivät nurkkiin; Sivert Jespersen makasi melkein pöydän alla.