Sentähden sanottiinkin noissa kirjeissä, joita seurakunnan vanhimmat lähettivät ystäville kaikkialle, alinomaa että nuori Hans Nilsen yhä oli kehoitettava tottelevaisuuteen vallanpitäjiä kohtaan, jotta ei mitään riitaa eikä hämmennystä syntyisi.
Vähittäin hän oppi mieltänsä malttamaan niin että hän monessa paikoin kaikessa hiljaisuudessa sai eripuraisuuden estetyksi papin ja seurakunnan välillä.
Täten Fennefos, niinkuin moni muukin maallikkosaarnaaja, sai mielet niin asettumaan että, jos papilla vaan oli hyvä tahto, hän melkein aina — sangen ansaitsemattomasti — löysi pienen joukon todellisia kristittyjä seurakunnasta, jotka mielellään kokoontuivat hänen ympärilleen, jos ei hän nimenomaan tarjonnut heille kiviä leivän sijasta, niinkuin nuo vanhat papit.
Vaan välistä Hans Nilsen'in oli vaikea malttaa mieltänsä. Vanhojen kertomuksista Fennefos'issa tunsi hän hyvin kaikki Haugen elämän vaiheet. Hän tiesi hyvin niiden nimismiesten, tuomarien ja varsinkin pappien nimet, jotka olivat pilkanneet, vainonneet ja puoleksi kuolijaksi kiduttaneet rakastettua opettajaa.
Ja missä vaan kulki, hän tapasi noita nimiä. Sekä tuomarinistuimet että saarnastuolit heidän poikansa olivat perineet — noiden vanhojen inhoittavien vainoojien ruumiilliset, eikä ainoastaan hengelliset, pojat.
Hänen nuori verensä rupesi suonissa kiehumaan, ja kun sanat vapaasti ja terävästi lausuttiin seurakunnassa, huomasi hän että muidenkin laita oli sama kuin hänen. Mutta silloin he kurittivat toisiansa lausuen: ei ole esivaltaa toista kuin Jumalan asettama.
Matkustaessaan maan länsi-osassa jäi hän aina vähäksi aikaa matami
Torvestad'in luokse. Kaupunki oli avaralle levinneen herätyksen
keskikohtana, ja vähittäin Hans Nilsen kodistui siellä paremmin kuin
Fennefos'issa.
Sinne lähetettiin siis myös hänelle kirjeitä ystäviltä maan eri ääriltä kun jotain kävi nurinpäin heidän parissaan tai kun halu kuulla hänen puhuvan tuli heissä liian vastustamattomaksi.
Silloin hän läksi heidän luo tai kirjoitti heille kirjeitä; tai vanhimmat lähettivät jonkun toisen hänen sijaansa jos joku siihen sopiva henkilö oli tarjona.
Vaan eivät veljet eikä matami Torvestad häntä niin voimakkaasti vetäneet kaupunkiin tahi saaneet häntä niin kauan sinne jäämään. Sillä oikeastaan viihtyi hän paremmin talonpoikain parissa.