Matami Torvestad'ista hänellä oli paljon muistuttamista. Monissa kohdin tuo matami oli liian veltto, täynnä saksalaista pietistillistä haaveksivaisuutta, jota Fennefos ei kärsinyt, ja ennen kaikkia oli hän Fennefos'in mielestä sekä talossansa että seurakunnassa liian käskeväinen ja vallanhimoinen.
Fennefos'ia kaupunkiin veti etupäässä Saara.
Ei sen vuoksi että hän tietääksensä olisi rakastanut Saaraa minkäänlaisella himolla. Mutta Saara oli niin herätyksen valloittama, niin perehtynyt raamattuun ja hyviin kirjoihin, ett'ei hän tietänyt toista ihmistä, jonka kanssa mieluummin olisi puhunut hengellisistä asioista.
Ystävienkin keskuudessa pidettiin Saaraa suuressa arvossa, ja vanhojen oli sydämellinen ilo kuulla tuon nuoren naisen puhuvan seurakunnassa Jumalan sanaa. Se tosin oli harvinaista eikä hänellä ollut paljon "omia sanoja". Mutta hän osasi niin monta virttä, niin paljon raamatun lauseita ja kappaleita hyvistä kirjoista ulkoa, ja ennen kaikkia hän oli perehtynyt itse raamattuun niin, että tuskin kukaan miehistäkään siinä voi vetää hänelle vertoja.
Pöydällä matami Torvestad'in huoneessa oli siihen kiinnitetty pulpetti; siinä oli aina avattu raamattu.
Se oli Saaran paikka ja sen viereen asetti matami tänään hyvän tuolin kippari Worselle.
Muutamia totisia vaimoja oli nyt saapunut, ja he kävivät istumaan pitkin seiniä, laskivat kädet helmaansa ja huokailivat. Pari nuorta tyttöä istuutui Henrietten kanssa eräälle hyvin ahtaalle penkille uunin viereen, ja muuan puolikasvuinen poika, jota vanhemmat veivät mukaansa kokouksesta toiseen, istui — kasvoiltaan vaaleankeltaisena, täynnä suvipilkkuja ja näppylöitä, aivan tylsän näköisenä — erään tuolin reunalle, joka seisoi oven suulla.
Vähän ajan kuluttua tuli miesväki joukossa. Siinä oli veljekset Endre ja Nikolai Egeland, joilla oli suurin talonpoikaiskauppa kaupungissa, Sivert Jespersen, joka muutaman vuoden kuluessa oli ansainnut suuren omaisuuden sillikaupalla, ja vielä neljä, viisi etevimmistä Haugelaisista — käsityöläisiä ja kauppamiehiä.
Matami Torvestad ojensi kaikille kättä ja koetti hankkia heille istuinsijoja, joka lopulta oli varsin vaikeata, vaikka huone oli iso ja täynnä tuoleja.
Hans Fennefos meni Saaraa tervehtimään ja kysyi samalla, kelle nojatuoli oli asetettu?