"Oikein vastattu — pikku Erik! ja miksikä nimität tätä pyhän hengen työtä?"
"Pyhennykseksi"
"Ja mitkä eri osat pyhennykseen kuuluvat? Voitko siihenkin vastata?"
"Uudesta-syntyminen, vanhurskauttaminen ja uudistus."
Taas kaikki mielihyvillään katselivat tuota oivaa poikaa. Itse hän istui kasvot muuttumattomina, suu puoleksi avoinna — valmiina kun vaan nappia kosketettaisiin.
Mutta nyt Nikolai Egeland'in kunnianhimo paisui ja hän aloitti pisintä raamatunlausetta, mitä osasi: "yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan", mutta matami Torvestad katkaisi hänen puheensa lempeästi:
"Ihmeellinen on uudestisyntyneen ihmisen laita; hän ei ole minkäänlaisen synnin eikä maallisen himon orjana, — ei viattomissakaan asioissa. Sanoessani ett'ei hän ole orja, en tahdo sillä kieltää että hän heikkouden hetkenä voi joutua synnin valtaamaksi; mutta minä tarkoitan ett'ei hän jää syntiin. Jos perkele tai liha äkkiarvaamatta karkaavat hänen päällensä, niin että hän lankee syntiin, nousee hän jälleen, valittaa Jumalalle hätäänsä ja pyytää anteeksi-antamusta, Ja niin kauan kuin hän näin uudistetaan uskossa ja löytää rauhaa Jumalan kanssa, hän aina voittaa synnin ja vaeltaa yhä edelleen hengessä."
Saara katseli Fennefos'in puoleen; sillä hän tiesi ett'ei Fennefos voinut kärsiä sitä kirjaa, josta äiti sen luki. Vaan hän ei liikkunut. Himmeässä valossa Saara näki hänen voimakkaat suorat kasvonsa — vähän ylöspäin käännettyinä ikäänkuin hän olisi lakeen päin katsellut. Koska Fennefos ei näyttänyt tahtovan puhua tänä iltana, jatkettiin keskustelua ainoastaan neljänneksen tuntia ilman mitään virkeyttä. Saara istui koko ajan raamatun edessä; ja aina keskustelua myöten haki hän raamatun paikkoja sieltä täältä — joko itsellensä tai muille, jotka pyysivät häneltä apua muistuttamisessa. Hän löysi kohta kaikki, mitä haki, ja tärkeimmät paikat hän aina osasi ulkoa.
Kippari Worse ei tuota pyhennys-asiaa ymmärtänyt, ja häntä rupesi kovasti väsyttämään. Häntä pitivät vielä valveilla yksistään Saaran pienet sormet, jotka niin ahkerasti liikkuivat pyhän kirjan lehdissä.
Viimein hän kuitenkin olisi nukkunut; mutta silloin matami Torvestad ehdotti, että he yhdessä veisaisivat erään virren.