Saara otti nyt virsikirjan, piti sitä kaptenin edessä, ja laulu alkoi. Worse istui puoli-nukuksissaan ja katseli Saaran sormia. Silloin Saara yht'äkkiä katseli häntä suurilla mustilla silmillänsä, sanoen: "laulakaa tekin".
Kippari Worse heräsi selki selväksi ja rupesi ynähtelemaän sitä myöten kuin Saara muutti sormiansa. Virsien veisaaminen ei ollut koskaan ollut hänen hyviä avujansa, ja kun tuli sanoja semmoisia kuin Jumala ja Jesus, häpesi hän päästää ne syntisestä suustansa.
Mutta hereillä hän oli ja vieläpä lisäksi: hänen oli hyvä ollakseen. Tuon tuostakin hän katseli Saaran sormia ja käsivartta myöten hänen vahvoja olkapäitänsä, katseli tuota hentoa valkoista ihoa korvien takana ja leu'an alla, jossa kurkku hieman liikkui hänen laulaessaan. He istuivat niin tuttavasti ja likellä toisiansa, kun Saara kallistui hänen puoleensa, pitäen virsikirjaa, että kippari Worse tunsi jotakin lämmintä ja naisellista läheisyydessään — ensimmäinen kodikas tunne, mitä oli tuntenut tänään.
Oli toinenkin, joka hyvin menestyi, vaikk'ei hänkään juuri seurannut hengellisiä selityksiä, ja tuo toinen oli Laurits Seehus nurkassaan.
Hän oli niin onnellinen kovan kärsimyksensä jälkeen, ett'ei hänestä ensinkään tuntunut samalta kuin muulloin rukouskokouksissa; voihan hän nähdä Henrietteä. Ja koska pyhä sana ja laulu vaikutti häneenkin, joka niin kauan oli ollut sitä vailla, tuli hän niin liikutetuksi, että kiitti Herraa siitä, että oli pannut hänelle tuon pienen koetuksen, jotta hän nyt sitä paremmin tajuisi kuinka onnellinen hän oli.
Virren veisattua talon tyttäret toivat teetä ja voileipiä. Sittenkuin Endre Egeland oli lukenut pöytärukouksen, kaikki söivät ja joivat paljon teetä, jonka jälkeen erosivat kello yhdeksän aikana.
Kun Worse taas seisoi huoneissansa ja näki matami Torvestad'in vieraiden menevän torin yli, ei hän tietänyt pitikö hänen nauraa vai kiroilla ajatellessaan että oli näiden ihmisten seurassa viettänyt ensimmäistä iltaa.
Siinä meni Endre Egeland, josta kerrottiin että hän vietteli talonpoikaistyttöjä alas makasiniinsa, ja Sivert Gefvint, joka niin häpeällisesti oli Worsea suolakaupassa pettänyt. Jospa Randulf vaan tietäisi! Kuitenkin ajatteli hän useita kertoja kuinka hauska oli ollut laulaa neiti Saaran kanssa, ja hänestä tuntui ikävältä ja tyhjältä suurissa avaroissa huoneissaan.
IV.
Seuraavana iltana kippari Worse taas oli klubissa, ja hyvä hänen oli olla. Ainoastaan ensimmäisenä päivänä siellä oli ollut niin kiusallista noiden nuorten Amerikkalaisten seurassa.