"Luulin teidän, kapteni Worse, menneistä ajoista tietävän ett'emme tahdo estää teitä asioitsemisesta sillinkalastuksen aikana. Niin tulee olemaan laita tänäkin vuonna —"
"Niin — tietysti! — Kiitoksia — tiedänhän sen — paljon kiitoksia! mutta siihen tarvitaan paljon rahaa — herra konsuli!"
Konsulin kasvot venyivät kun hän kuuli nämä sanat.
Mutta Worse rohkaisi mielensä ja pani suuren pomminsa räjähtämään: "Tahtooko E. F. Garman lainata minulle 2,000 specie-taaleria vekseli-obligationia vastaan?"
Morten Garman hypähti tuolissaan.
"Mitä! tahtooko Jaakko Worsekin lainata rahoja?"
"Niin — katsokaas — herra konsuli, kaikki ihmiset kokoovat rahoja syksyksi kalastusta varten, ja minun tekee kerran mieli kilpailla Sivert Jespersen'in ja noitten toisten kanssa —"
"Kas, siinä nyt ollaan!" huusi konsuli, "niin tähän aikaan eletään. Toinen tahtoo olla toista parempi, ja sitte on vaan puhetta lainaamisesta — lainaamisesta ja keinottelemisesta; mutta kun sitten tilinteon päivä tulee, — silloin ollaan pulassa".
"Mitä siihen tulee — herra konsuli! niin toivon että E. F. Garman tietää Jaakko Worsen olevan 2,000 specie-taalerin arvoisen ja vähän päällekin!"
"Hyvin mahdollista — hyvin mahdollista", vastasi konsuli äkäisesti; "mutta me olemme nyt jo siihen määrään etumaksuja antaneet puolen maailman puolesta, ett'emme loppua siitä näe; suurempiin emme voi ryhtyä näinä huonoina aikoina".