Sillalta "rouvan vene" lykättiin vesille; kippari Worse hieroi käsiänsä, se oli erinomainen kunnian-osoitus. Mutta kun hän sitten näki konsulin itsensä astuvan veneesen, hyppäsi hän laivan kannella, kuin vallaton poika. Sillä se, että konsuli itse tuli ottamaan laivaa vastaan, oli tavatonta. Tavallisesti joku tuli konttorista, kun eivät nuoret herrat olleet kotona; silloin Kristian Fredrik, mutta varsinkin Rikkard oli vastassa jo kaukana vuonolla purjehtiakseen satamaan ja juodakseen Marsala-viiniä laiva-majassa.
Prikin kääntyessä ankkuri-paikkaa kohti, oli "rouvan vene" vielä kappaleen matkaa siitä. Mutta kippari Worse ei enää voinut malttaa mieltänsä, vaan tarttuen vanttiin, nousi hän laivan portaalle, heilutti hattuansa ja huusi niin että kuului yli koko Sandsgaardin: "Me tulemme myöhään — herra Kunseli! Mutta me tulemme varmaan!"
Konsuli Garman hymyili ja vastasi tervehdykseen, vetäen kaikessa hiljaisuudessa sormukset pois oikeasta kädestään; sillä hän tunsi varsin hyvin Jaakko Worsen käden-puserrusta kun Worse palasi matkoiltaan.
Kannella seisoi kapteni kaikella kunnioituksella ja autuaana hattu kourassa, konsulin noustessa varovasti ja kankeasti köysiportaita myöten.
"Tervetullut kotia — Jaakko Worse!"
"Kiitoksia vaan — herra kunseli!"
Konsuli antoi kätensä puserrettavaksi.
Laivan miehistö seisoi kunnioittavasti ympärillä. Kaikki olivat pestyt ja puetut — valmiit astumaan maalle, sillä sukulaisia ja ystäviä oli tulvaillut laivaan heidän lähestyessään, jotta eivät nyt ehtineet ruveta ankkurin laskemiseen ja laivan kiinnittämiseen.
Konsuli tervehti heitä ystävällisesti. Nuo päivettyneet kasvot näyttivät niin oudoilta ja reippailta täällä kotona kevätkesän viileässä ilmassa; muutamalla oli tulipunainen paita, toisella sininen merimiehen lakki, jotka olivat kotoisin tuosta merkillisestä Riosta. — Ja kaikkien hymyilevistä kasvoista huomattiin selvästi että tiesivät mitä perhanan poikia he olivat ja kuinka maltittomasti ikävöivät päästä maalle näyttämään itseänsä ja kertomaan juttujansa.
"Täällä on eräs hulivili", sanoi kippari Worse, "hän läksi merelle majapoikana; mutta me olemme tehneet hänet jungmanniksi matkalla. — Tietäkää, kunseli, siellä kuoli pari miestä Riossa — saakelin ankara ilman-ala siellä! — No Laurits! — Esille nyt!"