Ollessaan kotona talvisaikana oli hän hartahin kalastaja kohta kalastus-ajan ensimmäisestä päivästä siihen asti kun se päättyi. Hän osti, myi ja suolasi omaksi hyväkseen.
E. F. Garman ei käynyt sillikauppaa; se harjoitti enimmiten välityskauppaa suolalla ja viljalla sekä pankki- ja vekseli-asioita.
Kippari Worse oli siis vuosien kuluessa tullut verraten rikkaaksi mieheksi; ja oltuansa kauan poissa — niinkuin tällä kertaa — oli hän utelias tiedustamaan mitenkä väkensä oli asioita sillä aikaa hoitanut.
Vaan ennen kaikkia hän kuitenkin halusi tavata kippari Randulfia; joka kerta kun vaan sitä ajatteli, löi hän kätensä polveen ja nauroi ääneensä.
Laivoja oli satamassa vähän, kesä kun oli, mutta siellä täällä saatiin kuitenkin lippuja esille kun Jaakko Worsen vene kulki ohitse. Silloilta ja meri-aitoista sataman molemmilta puolin tervehtivät tuttavat häntä, hän vastasi tervehdyksiin ja hymyili — ylpeänä ja mielihyvillään.
"Minnekä aiot mennä, Laurits?" kysyi hän heidän lähestyessään siltaa; sillä Laurits Seehus'in koti oli Flekkefjord'issa.
"Arvattavasti matami Torvestad'in luo; siellä olen aina ennen asunut", vastasi poika.
"Piru vieköön — sanoi Jaakko Worse, olethan nyt täysikasvuinen, poika; ethän voi jäädä asumaan tuon vanhan tekopyhän postillan luokse."
Mutta huomattuaan irvistyksiä soutomiesten kasvoissa, ymmärsi hän yskän ja huusi: "Ahaa, saakelin poika! Vai tyttöjenkö tähden sinä tahdot matami Torvestad'in luo! — ole sinä varoillasi; tiedäthän että minä sitäkin jaalaa komennan."
Se oli sukkeluus; sillä matami Torvestad asui pihanpuolella Worsen talossa.