Samassa kuuluu huutoja: Tilaa! Tilaa! Saint-Antoinen esikaupungin miehet saapuvat vetäen mukanaan kolmea kanuunaa, jotka he asettavat rinnakkain ristikon eteen.
Kaikeksi onneksi sataa virtanaan, sytytin pistetään turhaan sankkireikään; kostunut ruuti ei ota syttyäkseen.
Tänä hetkenä kuiskaa eräs ääni hiljaa nämä sanat Gilbertille:
"Lafayette saapuu eikä ole täältä enää kuin puolen penikulman päässä."
Gilbert etsii turhaan tämän ilmoittajaa. Mutta mistä tahansa se tieto saapui, se oli hyvä tieto.
Hän katselee ympärilleen, näkee isännättömän hevosen. Se kuuluu toiselle surmatulle kaartilaiselle. Hän hyppää sen selkään ja lähtee täyttä laukkaa ajamaan Pariisia kohden.
Toinen ratsastajaton hevonen tahtoo seurata häntä. Mutta tuskin on hevonen ennättänyt juosta parikymmentä askelta, kun joku tarttuu sen suitsiin. Gilbert arvaa toisten aavistaneen hänen aikeensa ja ajavan häntä takaa. Kiitäessään eteenpäin hän vilkaisee taakseen.
Ei kukaan ajattelekaan takaa-ajoa. Kaikkia vaivaa nälkä. He tahtovat syödä, ja hevonen tapetaan puukoniskuilla.
Hevonen kaatuu ja on muutamassa minuutissa jaettu kahteenkymmeneen kappaleeseen.
Tällä välin oli kuningas saanut saman tiedon kuin Gilbertkin:
Lafayette saapuu!