Kuningas oli Mounierille allekirjoittanut ihmisoikeuksia koskevan säädöksen ja Madeleine Chambrylle määräyksen viljan hankkimisesta.
Saatuaan säädöksen ja määräyksen, joiden luultiin rauhoittavan mieliä, lähtivät Maillard, Madeleine Chambry ja tuhatkunta naista Pariisia kohden.
Kaupungin äärimmäisten talojen kohdalla he tapaavat Lafayetten, joka Gilbertin kiihoittamana saapuu rientomarssissa kansalliskaartin etunenässä.
"Eläköön kuningas!" huutavat Maillard ja naiset heiluttaen päänsä yläpuolella säädöksiä.
"Mitä te puhutte kuningasta uhkaavasta vaarasta?" kysyi Lafayette hämmästyen.
"Tulkaa, tulkaa, kenraali", huudahti Gilbert kiihoittaen häntä yhä eteenpäin. "Saatte itse päättää."
Ja Lafayette kiiruhtaa eteenpäin. Kansalliskaarti saapuu rumpujen soidessa Versaillesiin.
Rummutuksen alkaessa kuulua Versaillesiin kuningas tuntee jonkun kunnioittavasti koskevan häntä käsivarteen.
Hän kääntyy. Se on Andrée.
"Tekö madame de Charny?" sanoo kuningas. "Mitä kuningatar tekee?"