KUINKA TÄTI ANGÉLIQUE, JOKA OLI AJANUT PITOUN KOTOAAN YHDEN LAUSEVIRHEEN JA KOLMEN KIELIVIRHEEN TÄHDEN, KIROSI HÄNET UUDELLEEN JA AJOI POIS LINTUPAISTIN TÄHDEN
Pitou saapui Villers-Cotteretsiin tietysti sen puiston osan kautta jota sanotaan fasaanipuistoksi. Hän meni tanssipaikan poikki, joka näin keskellä viikkoa oli tyhjänä ja jonne hän kolme viikkoa sitten oli vienyt Catherinen.
Kuinka paljon olikaan tapahtunet Pitoulle ja Ranskalle näinä kolmena viikkona!
Kastanjakäytävää pitkin hän saapui linnatorille ja meni kolkuttamaan apotti Fortierin koulun takaportille.
Kolme vuotta sitten Pitou oli lähtenyt Haramontista, mutta vasta kolme viikkoa sitten Villers-Cotteretsista. Häntä ei siis kukaan tuntenut Haramontissa, mutta sen sijaan jokainen Villers-Cotteretsissa.
Hyvin pian levisi kaupungissa tieto, että Pitou oli saapunut Sébastien Gilbertin seurassa ja että molemmat olivat menneet apotti Fortierin luo takaportin kautta; että Sébastien oli melkein samanlainen kuin lähtiessäänkin, mutta että Pitoulla oli kypärä ja pitkä miekka.
Tämän vuoksi kerääntyikin suuri joukko suurelle portille, sillä arveltiin, että jos Pitou oli mennyt apotti Fortierin luo takaportista, hän lähtisi pois Soissons-kadun varrella olevan suuren portin kautta. Sitä tietähän mentiin Pleuxiin.
Pitou ei viipynytkään apotti Fortierin luona kuin sen verran, että antoi tämän sisarelle tohtorin kirjeen, uskoi hänen huostaansa Sébastien Gilbertin ja viisi kultarahaa pojan asunnon maksamiseksi.
Apotti Fortierin sisar pelästyi ensin pahanpäiväisesti nähdessään puutarhan portista tulevan peloittavan näköisen sotilaan. Mutta pian hän tunsi, kenen tyynet ja rauhalliset kasvot olivat rakuunan kypärän alla, ja hän rauhoittui hiukan. Sitten hän rauhoittui kokonaan nähdessään viisi kultarahaa.
Tämän vanhanpiian pelon ymmärtää varsin hyvin, kun saa tietää, että apotti Fortier oli lähtenyt kävelemään kaikkien oppilaittensa kanssa ja hän oli ihan yksinään kotona.