"Ridiculus tu es", sanoi Pitou juhlallisesti.
"Katsopahan itseäsi", sanoi Boniface.
"Jos katselen itseäni", sanoi Pitou, "näen ehkä jotakin yhtä rumaa kuin sinäkin, mutta en koskaan yhtä tyhmää."
Tuskin oli Pitou tämän sanonut, kun Boniface yritti iskeä häntä nyrkillään. Pitou huomasi sen ja väisti notkeasti, vastaten siihen potkaisemalla toista pariisilaisella tavalla. Tätä ensimmäistä potkua seurasi toinen, joka kaatoi vastustajan, maahan.
Pitou kumartui vastustajansa puoleen kuin siten päättääkseen voittonsa mitä kamalimmalla tavalla. Jokainen riensi jo estämään Pitouta, kun tämä oikaisikin vartalonsa ja sanoi:
"Opi tästä, että Bastiljin valloittaja ei käytä nyrkkiään. Minulla on miekka, tartu itse miekkaan, ja lopettakaamme tämä."
Tämän sanottuaan Pitou veti miekan huotrastaan, unohtaen tai ollen unohtavinaan, että Haramontissa oli olemassa vain yksi ainoa miekka, nimittäin maalaispoliisilla, ja sekin oli kokonaista korttelia lyhyempi kuin hänen.
Tasapainoa ylläpitääkseen hän pani päähänsä kypärän. Tämä sielun suuruus vaikutti sähköttävästi ympäristöön. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että Boniface oli tyhmeliini, narri, kelvoton ottamaan osaa väittelyyn yleisistä asioista. Ja siksi hänet ajettiin pois.
"Tässä te näette", sanoi silloin Pitou, "kuvan Pariisin vallankumouksesta. Niinkuin sanoi Prudhomme tai Loustalot, luullakseni sen sanoi kunnon Loustalot… niin, hän sen sanoi, siitä olen varma; 'Ylhäiset näyttävät suurilta senvuoksi, että itse olemme polvillamme. Nouskaamme'."
Tällä lauseella ei ollut mitään tekemistä tilanteen kanssa. Mutta ehkä juuri siksi sen vaikutus olikin valtava.