"Hän on tuolla", vastasivat molemmat santarmit.
"Millainen kamari hänellä on?"
"Katsokaa."
Ja Gilbert meni kolkuttamaan varjostinta.
"Mitä te tahdotte?" kysyi kuningatar.
"Kommuuni tulee käynnille, kansatar Capet."
"Tuo mies on hyvä", ajatteli Marie Antoinette, "ja jos minun ystäväni vain tahtovat…"
"Hyvä on, hyvä on", sanoivat kaupunginvirkamiehet sysäten syrjään Gilbertin ja astuen kuningattaren luo; "niin paljon muodollisuuksia ei tarvita".
Kuningatar ei kohottanut päätänsä yhtään, ja hänen liikkumattomuudestaan olisi saattanut luulla, ettei hän ollut kuullut eikä nähnyt, mitä juuri oli tapahtunut, ja että hän luuli yhä olevansa yksin.
Kommuunin valtuusmiehet tarkastelivat uteliaina huoneen kaikki yksityiskohdat, tutkivat seinäpaneelin, vuoteen, naisten pihalle avautuvan ikkunan ristikkoraudat, ja kehoitettuaan santarmeja suorittamaan valvontansa mahdollisimman tarkasti he lähtivät ulos sanomatta sanaakaan Marie Antoinettelle ja tämän näyttämättä huomanneen heidän läsnäoloansa.