Mutta hän ei ollut koskaan nähnyt vihreäpukuista miestä, jolla oli mittapuu kädessään ja papereita kainalossaan.
Kuka saattoi tuo mies olla, ja mitä aikoivat kommuunin kenraali, Conciergerien vankilanpäällikkö, ovenvartija ja tuo tuntematon mies tehdä kello kymmeneltä illalla Hävinneiden askelten salissa?
Kansalainen Théodore asettui toiselle polvelleen pitäen toisella kädellään ladattua pistooliansa ja sovitellen toisella kädellään lakkia hiuksilleen, joiden juuripuolen hänen tekemänsä äkillinen liike oli saattanut liiaksi epäjärjestykseen, jotta ne olisivat luonnollisen näköisiä.
Tähän asti olivat nuo neljä yöllistä vierasta olleet vaiti, tai ainakaan eivät heidän lausumansa sanat olleet tulleet vehkeilijän korviin muuta kuin mitättömänä supatuksena.
Mutta kymmenen askelen päässä kojusta Santerre ryhtyi puhumaan, ja hänen äänensä kuului selvästi kansalaisen Théodoren korviin.
"No niin", sanoi hän, "olemme nyt Hävinneiden askelten salissa. Nyt on sinun asiasi, kansalainen arkkitehti, opastaa meitä ja panna parastasi näyttääksesi, ettei paljastuksesi ole mitään jaarittelua; sillä näetkö, vallankumous on tehnyt lopun kaikista noista tyhmyyksistä, emmekä me usko enempää maanalaisiin käytäviin kuin kenkiinkään. Mitä sinä siitä sanot, kansalainen Richard?" lisäsi Santerre kääntyen karvalakkisen ja villaliivisen miehen puoleen.
"Minä en milloinkaan ole sanonut, ettei Conciergerien alla ole mitään maanalaista käytävää", vastasi tämä; "ja tässä on Gracchus, joka on kymmenen vuotta ollut ovenvartijana ja siis tuntee Conciergerien kuten oman taskunsa, eikä hän kuitenkaan tiedä sen maanalaisen käytävän olemassaolosta, josta kansalainen Giraud puhuu; mutta kun kansalainen Giraud kuitenkin on kaupungin arkkitehti, täytyy hänen tuntea tämä paremmin kuin me, koskapa se on hänen virkansa".
Théodore värisi kiireestä kantapäähän kuullessaan nämä sanat.
"Onneksi", mutisi hän, "on sali suuri, ja ennenkuin he löytävät sen, mitä etsivät, he saavat etsiä ainakin kaksi päivää".
Mutta arkkitehti avasi ison paperikäärönsä, pani silmälasit nenälleen ja polvistui tarkastamaan pohjapiirrosta Gracchuksen pidellessä lyhtyä, josta lähti väräjävä valo.