"Vastaatko sinä, sudenpenikka!" sanoi hän hänelle puiden nyrkkiään.
"Ole vaiti, Simon", sanoi Fouquier-Tinville, "sinulla ei ole puhevuoroa".
Tämä lause, jota hän oli tottunut käyttämään vallankumousoikeudessa, pääsi häneltä ihan vahingossa.
"Kuuletko sinä, Simon", sanoi Lorin, "sinulla ei ole puhevuoroa, tämä sanotaan sinulle nyt toistamiseen minun läsnäolossani; ensimmäisen kerran silloin, kun syytit Tisonin eukon tytärtä, jonka kaulan sinä huviksesi olet leikkauttanut".
Simon pysyi vaiti.
"Rakastiko äitisi sinua, Capet?" kysyi Fouquier.
Sama äänettömyys.
"Kerrotaan, ettei rakastanut", jatkoi syyttäjä.
Jonkinlainen kalpea hymy ilmestyi ohimennen lapsen huulille.
"Mutta minähän sanon teille", ulvoi Simon, "että hän on sanonut minulle äitinsä rakastaneen häntä liiaksi".