Kello löi yksitoista; oli aika jo lähteä, Palatsin kanslisti nousi ja heitti hyvästit uusille ystävilleen ilmaisten heille, minkä nautinnon heidän ja heidän päivällisensä tuttavuus oli hänelle tuottanut.
Kansalainen Durand saattoi vierastaan portaisiin saakka ja sanoi palattuaan huoneeseen:
"No, Geneviève, menkää maata."
Vastaamatta mitään nousi nuori nainen, otti lampun ja meni oikealla puolen olevaan huoneeseen.
Durand, tai oikeammin Dixmer, katseli hänen poistumistaan, jäi hetkeksi mietteisiinsä ja synkäksi hänen mentyään; sitten hän vuorostaan lähti huoneeseensa, joka oli vastakkaisella puolella.
XVI
Kaksi kirjelippua
Tästä hetkestä alkaen tuli sotaministerien kanslisti joka ilta tekemään
uutterasti työtään virkatoverinsa Palatsin kanslistin toimistossa.
Rouva Durand saneli otteet valmiiksi laitetuista luetteloista, ja
Durand jäljensi innokkaasti.
Durand tarkasti kaikki näyttämättä huomaavan mitään. Hän oli pannut merkille, että joka ilta kello yhdeksältä oli Richard tai hänen vaimonsa tuonut ruokavasun ja laskenut sen oven suuhun.
Silloin, kun kanslisti sanoi santarmille: "Nyt minä lähden, kansalainen", tuli santarmi, toisinaan Gilbert, toisinaan Duchesne, otti vasun ja kantoi sen Marie Antoinettelle.