"Te ette suunnittele mitään juonta koettaaksenne vapauttaa kuolemaantuomitun?"
"En minkäänlaista. Olen kristitty, hyvä isä, ja jos sydämessäni on valheen varjoakaan, jos minä toivon hänen jäävän eloon, jos teen mitä hyvänsä sen puolesta, rangaiskoon Jumala minua ikuisella kadotuksella."
"Ei, ei, minä en voi luvata teille mitään", sanoi kirkkoherra, jonka mieleen juolahtivat tällaisen varomattomuuden suuret ja lukuisat vaarat.
"Kuulkaa, hyvä isä", sanoi ritari syvän tuskan äänensävyllä, "minä olen puhunut teille tottelevaisen pojan tavoin; en ole puhunut teille muuta kuin kristillisistä ja armeliaista asioista; ei katkera sanakaan, ei ainoakaan uhkaus ole päässyt suustani, ja kuitenkin on pääni käymistilassa, kuitenkin polttaa kuume vertani, kuitenkin kalvaa epätoivo sydäntäni, kuitenkin minulla on aseita. Katsokaa, minulla on tikari!"
Ja nuori mies veti poveltaan välkkyvän ja hienon terän, joka heitti lyijynkarvaisen hohteen hänen vapisevalle kädelleen.
Kirkkoherra astui äkkiä syrjään.
"Älkää pelätkö mitään", sanoi ritari surullisesti hymyillen. "Tietäessään teidän pitävän sananne niin uskollisesti, olisivat toiset osanneet vaatia teiltä valan pelästyessänne. Ei, minä olen rukoillut teitä ja rukoilen vieläkin liittäen käteni yhteen ja kumartaen otsani maahan saakka: tehkää niin, että saan nähdä hänet yhden ainoan hetkenkin. Ja kas tässä on teille takuu."
Ja hän veti taskustaan kirjelipun, jonka ojensi apotti Girardille. Tämä kääri sen auki ja luki seuraavat sanat:
"Minä, René, Maison-Rougen ritari, ilmoitan Jumalan ja kunniani kautta, että olen kuoleman uhalla pakottanut arvoisan Saint-Landryn kirkkoherran viemään minut mukaansa Conciergeriehen hänen kieltäytymisistään ja vastaanhangoitteluistaan huolimatta. Minkä vakuudeksi olen merkinnyt
Maison-Rouge."