"Hyvä on", sanoi pastori. "Mutta vannokaa minulle vielä, ettette tee mitään varomatonta. Ei riitä, että minun henkeni on turvassa, minä vastaan vielä teidänkin hengestänne."
"Oi, älkäämme ajatelko sitä", sanoi ritari. "Te suostutte?"
"Täytyyhän sitä, koska te välttämättä tahdotte. Te odotatte minua alhaalla, ja silloin kun hän menee kansliaan, silloin saatte nähdä hänet…"
Ritari tarttui vanhuksen käteen ja suuteli sitä yhtä kunnioittavasti ja kiihkeästi kuin hän olisi suudellut ristiinnaulitun kuvaa.
"Oi!" mutisi ritari, "hän kuolee ainakin kuningattarena, eikä pyövelin käsi kosketa häntä".
XXII
Mestausrattaat
Heti saatuaan tämän luvan Saint-Landryn kirkkoherralta hyökkäsi Maison-Rouge puoliavoimesta ovesta erääseen huoneeseen, jonka hän oli huomannut apotin pukeutumishuoneeksi.
Siellä hävisivät partaveitsen vaikutuksesta hänen partansa ja viiksensä kädenkäänteessä, ja silloin vasta hän itse saattoi nähdä kalpeutensa; se oli hirvittävä.
Hän astui taas sisälle ulkonaisesti rauhallisena. Hän tuntui muuten täydellisesti unohtaneen, että vaikka hänen partansa ja viiksensä olikin ajeltu, hänet saatettaisiin tuntea Conciergeriessä.