Hän seurasi apottia, jota hänen ollessaan hetken poissa oli kaksi virkamiestä tullut noutamaan, ja niin rohkeasti, että kaikki epäluulot häipyivät, kasvoillaan kuumeen pöhötys, joka muuttaa ulkomuodon, hän astui sisään ristikkoportista, joka tähän aikaan avautui Palatsin pihalle.
Kuten apotti Girardillakin oli hänellä yllään musta puku, varsinaista pappispukua kun ei silloin käytetty.
Kansliassa he tapasivat yli viisikymmentä henkeä, joko vankilan virkailijoita, edustajia tai komisaareja, jotka joko uteliaisuudesta tai siihen valtuutettuina olivat tulleet näkemään kuningattaren astelevan ohitse.
Kun hän oli ristikko-oven edessä, löi hänen sydämensä niin rajusti, ettei hän enää kuullut apotin keskustelua santarmien ja vankilanpäällikön kanssa.
Maison-Rouge törmäsi vain kynnyksellä mieheen, jolla oli kädessään sakset ja äsken leikattu kangaskappale.
Maison-Rouge kääntyi ja tunsi pyövelin.
"Mitä sinä tahdot, kansalainen?" kysyi Sanson.
Ritari koetti tukahduttaa väristyksen, joka vastoin tahtoa karmi hänen selkäänsä.
"Minäkö?" sanoi hän. "Näethän sinä hyvin, kansalainen Sanson, minä saatan Saint-Landryn kirkkoherraa."
"Jaha, hyvä on", vastasi pyöveli.