"Kertokaa meille siinä tapauksessa", sanoi puheenjohtaja, "suunnitelmanne ja toiveenne".
Geneviève hymyili.
"Naisella voi olla toiveita", sanoi hän; "mutta nainen ei saata laatia sentapaista suunnitelmaa, jonka uhriksi minä olen joutunut".
"Kuinka te sitten olitte siellä?"
"Koska en kuulunut itselleni ja koska minut pakotettiin."
"Kuka teidät pakotti?" kysyi yleinen syyttäjä.
"Henkilöt, jotka uhkasivat minua kuolemalla, ellen tottelisi heitä."
Ja nuoren naisen kiihtynyt katse kiintyi uudelleen tuohon salin kohtaan, jota Maurice ei nähnyt.
"Mutta välttääksenne kuoleman, jolla teitä uhattiin, te uhmasitte sitä kuolemaa, joka seuraisi teille kuolemantuomiosta?"
"Suostuessani oli veitsenterä rintaani vasten, kun giljotiinin terä sen sijaan oli kaukana päästäni. Minä taivuin samanaikaisen väkivallan edessä."