"Pidä varasi. Hänellä ei tule olemaan voimaa kärsiä noin monta raukkamaista tekoa, hän ilmiantaa sinut."
"Ei!" sanoi Dixmer, "hän vihaa minua liiaksi tehdäkseen sitä. Jos hänen olisi täytynyt ilmiantaa minut, olisi hän tehnyt sen silloin, kun ystäväsi kuiskaamalla kehoitti häntä siihen; koska hän ei ilmiantanut minua pelastaakseen henkensä, ei hän ilmianna minua kuollakseen minun kanssani: sillä hän tietää hyvin, että jos hän ilmiantaa minut, minä viivytän mestausta yhden päivän; hän tietää hyvin, että jos hän ilmiantaa minut, minä menen hänen kanssaan en ainoastaan Palatsin portaiden juurelle, vaan aina mestauslavalle saakka; sillä hän tietää hyvin, että minä sen sijaan että jättäisin hänet rattaiden astuimen juurella, nousisin hänen kanssansa rattaisiin; hän tietää hyvin, että minä koko matkan toistaisin tätä kauheata sanaa: avionrikkoja; että minä mestauslavallakin yhä toistaisin sitä ja että sillä hetkellä, jolloin hän vaipuu ikuisuuteen, vaipuisi syytös hänen kerallaan."
Dixmer oli hirvittävä suuttumuksessaan ja vihassaan; hänen kätensä oli tarttunut Mauricen käteen; hän ravisti sitä sellaisella voimalla, jota Maurice ei olisi odottanut. Hänessä tapahtui päinvastainen vaikutus: sitä mukaa kuin Dixmer kiihtyi, rauhoittui Maurice.
"Kuule", sanoi nuori mies, "tästä kostosta puuttuu eräs seikka".
"Mikä?"
"Että sinä voit hänelle sanoa: Lähtiessäni vallankumousoikeudesta tapasin rakastajasi ja tapoin hänet."
"Päinvastoin, minusta on hauskempi sanoa, että sinä elät ja kärsit koko loppuikäsi hänen kuolemansa näystä."
"Kuitenkin sinä tapat minut", sanoi Maurice, "taikka", lisäsi hän katseltuaan ympärillensä ja nähtyään olevansa melkein tilanteen herra, "minä tapan sinut".
Ja kalpeana kiihtymyksestä, suuttumuksen yllyttämänä, tuntien voimansa kaksinkertaistuneen pakotettuaan itsensä kuuntelemaan Dixmerin kauheita suunnitelmia loppuun asti, hän tarttui hänen kurkkuunsa, veti hänet rintaansa vasten ja asteli takaperin portaita kohti, jotka johtivat joen äyräälle.
Tämän käden kosketuksesta tunsi Dixmerkin vuorostaan vihan nousevan itsessään kuten laavan.