XXVIII
Kuolleiden sali
Lukijat muistavat, että Palatsin kanslisti oli avannut Dixmerille vankiluettelot ja pitänyt hänelle seuraa, jonka kanslistin rouvan läsnäolo oli tehnyt hyvin miellyttäväksi.
Kuten hyvin saattaa ymmärtää, joutui tämä mies hirveän kauhun valtaan, kun Dixmerin salaliitto oli tullut ilmi.
Kysymyksessä ei tosiaankaan ollut vähemmän kuin että hän näytti valevirkaveljensä rikostoverilta ja joutuisi tuomituksi kuolemaan Genevièven keralla.
Fouquier-Tinville oli kutsuttanut hänet eteensä.
Ymmärtää, kuinka paljon miesparka oli saanut ponnistella näyttääkseen viattomuutensa yleiselle syyttäjälle; hän oli siinä onnistunut Genevièven tunnustusten avulla, jotka todistivat hänen tietämättömyytensä Dixmerin suunnitelmista. Hän oli onnistunut siinä Dixmerin paon ansiosta; hän oli onnistunut siinä ennen kaikkea Fouquier-Tinvillen halun vuoksi säilyttää oma hallintonsa puhtaana kaikista tahroista.
"Kansalainen", oli kanslisti sanonut heittäytyen hänen jalkojensa juureen, "anna minulle anteeksi, minua on petetty".
"Kansalainen", oli syyttäjä vastannut, "sellainen kansakunnan virkamies, joka tällaisina aikoina antaa pettää itseään, ansaitsee joutua giljotiinille".
"Mutta saattaahan olla pässinpää, kansalainen", jatkoi kanslisti, jolla oli vastustamaton halu nimittää Fouquier-Tinvilleä ylhäisyydeksi.