"Nimihuuto!" sanoi ovella seisova komisaari.
Useita santarmeja astui saliin ja sulki täten pääsyn, asettuen seisomaan elämän ja kuolemaantuomittujen väliin, kuten estääkseen näitä palaamasta edelliseen.
Suoritettiin nimihuuto.
Maurice oli nähnyt sen miehen tuomittavan, joka tappoi itsensä Lorinin puukolla, ja vastasi kuullessaan tämän miehen nimeä huudettavan. Silloin huomattiin, että ainoastaan kuollut oli ollut liikaa joukossa.
Hänet kannettiin ulos salista. Jos hänen henkilöllisyytensä olisi todettu, jos hänet olisi tunnettu kuolemaantuomituksi, olisi hänet, niin kuollut kuin olikin, viety giljotiinille muiden mukana.
Eloonjääneet työnnettiin ulko-ovea kohti.
Jokaisen tullessa yksitellen ristikko-oven eteen, sidottiin hänen kätensä selän taakse.
Kymmenen minuutin kuluessa ei ainoatakaan sanaa vaihdettu näiden onnettomien kesken.
Vain pyövelit yksistään puhuivat ja toimivat.
Maurice, Geneviève ja Lorin, jotka eivät enää voineet hillitä itseään, painautuivat toisiaan vasten, jottei heitä erotettaisi toisistaan. Sitten työnnettiin kuolemaantuomitut Conciergeriestä pihalle.