Täällä kävi näytelmä kauhistuttavaksi.
Useat pyörtyivät nähdessään teloitusrattaat; ovenvartijat auttoivat heitä nousemaan niihin.
Vielä suljettujen ovien takaa kuului väkijoukon sekavia ääniä, ja melusta päättäen saattoi arvata sen olevan suuren.
Geneviève nousi rattaille kyllin voimissaan; Maurice sitäpaitsi kannatti häntä kyynärpäästä ja hyppäsi kiireesti hänen jälkeensä.
Lorin ei hätäillyt. Hän valitsi istumapaikkansa ja asettui Mauricen vasemmalle puolelle.
Portit avautuivat; ensi riveissä seisoi Simon.
Molemmat ystävykset tunsivat hänet; hänkin näki heidät.
Hän nousi seisomaan rajakivelle, jonka ohi rattaiden täytyi ajaa.
Rattaita oli kolmet. Ensimmäiset lähtivät liikkeelle, ne, joissa nuo kolme ystävystä istuivat.
"Kas, päivää, kaunis krenatööri!" sanoi Simon Lorinille, "saat luullakseni tuntea minun nahkavöistäni?"