"Niin hän ainakin sanoi."
"Siinä tapauksessa menen häntä tapaamaan", sanoi Lorin. "Jos sivuutamme toisemme, sanot hänelle, että olen mennyt ja palaan."
"Odottakaa", sanoi Agésilas.
"Mitä?"
"Kuulen hänen askelensa rappusissa."
"Luuletko niin?"
"Olen siitä varma."
Melkein samassa hetkessä avautui todella porraskäytävän ovi, ja Maurice astui sisään.
Lorin loi tulijaan pikaisen silmäyksen ja sanoi huomattuaan, että hän oli ihan entisensä näköinen:
"Kas, siinä sinä vihdoinkin olet! Olen odottanut sinua kaksi tuntia."