"Maurice, minä parannan sinut, tai piru minut periköön. Minä en tahdo sinun voittavan pyhän giljotiinin arpajaisissa, kuten sanoi Lombards-kadun maustekauppias. Ole varuillasi, Maurice, sinä saatat minut epätoivoon. Maurice, sinä teet minusta verenimijän. Maurice, minä tunnen tarvetta sytyttää Saint-Louis-saaren tuleen; soihtu, kekäle tänne.
"Ei, turhaa vaiva on
ja soihdun pyytäminen kuitenkin.
Sun tules suunnaton
voi poroks polttaa sielus, kaupungin."
Maurice hymyili vasten tahtoaan.
"Tiedäthän, että sopimus oli puhua vain suorasanaisesti", sanoi hän.
"Mutta sinä myöskin saatat minut raivostumaan hulluudellasi", sanoi Lorin; "sinä myöskin… Kuule, mennään juomaan, Maurice; juodaan päihimme, tehdään lakiesityksiä, tutkitaan valtiotaloutta; mutta Jupiterin rakkauden kautta, älkäämme olko rakastuneita, älkäämme rakastako muita kuin vapautta."
"Tai Järkeä."
"Niin, se on totta. Jumalatar puhuu sinusta paljon ja pitää sinua suloisena kuolevaisena."
"Etkä sinä ole mustasukkainen?"
"Maurice, pelastaakseni ystävän tiedän voivani uhrata kaikki."
"Kiitos, Lorin-parkani, panen arvoa uskollisuudellesi; mutta paras tapa lohduttaa minua on antaa minun saada kyllikseni tuskaa. Hyvästi, Lorin; mene sinä katsomaan Arthémiseäsi."