»Koska hänellä ei ole kansalaiskorttia ja koska Kommuunin viime julistus käskee pidättämään jokaisen, joka ilman kansalaiskorttia lähtee Pariisin kaduille kello kymmenen jälkeen illalla. Unohdatko, että isänmaa on vaarassa ja että musta lippu liehuu kaupungintalon katolla?»
»Musta lippu liehuu kaupungintalon katolla ja isänmaa on vaarassa, koska kaksisataatuhatta orjaa marssii Ranskaa vastaan eikä sen vuoksi, että jokin nainen juoksentelee Pariisin katuja pitkin kello kymmenen jälkeen. Mutta yhtä kaikki, kansalaiset! Kommuuni on antanut julistuksen, ja te olette oikeassa. Jos heti olisitte vastannut minulle asiallisesti, olisi selvitys tapahtunut nopeammin ja rauhallisemmin. Onhan hyvä olla isänmaallinen, mutta samalla sopii olla kohtelias, ja minun mielestäni tulee kansalaisten kunnioittaa ennen kaikkea sitä upseeria, jonka itse ovat valinneet. Ja nyt voitte viedä mukananne tuon naisen, jos niin haluatte; teillä on vapaat kädet.»
»Voi, kansalainen», huudahti vuorostaan nainen, joka hyvin levottomana oli seurannut tämän väittelyn kulkua ja nyt tarttui Mauricen käsivarteen. »Voi, kansalainen, älkää jättäkö minua näiden raakojen ja puolijuopuneiden miesten armoille!»
»No niin», sanoi Maurice; »tarttukaa käsivarteeni, niin tulen heidän mukanaan saattamaan teidät vartiotupaan asti».
»Vartiotupaanko», toisti nainen kauhuissaan, »vartiotupaan! Ja miksi saatatte minut vartiotupaan, kun en ole tehnyt pahaa kenellekään?»
»Ei teitä saateta sinne senvuoksi, että olisitte tehnyt pahaa», sanoi Maurice, »eikä sen vuoksi, että pelätään teidän voivan sitä tehdä, vaan sen vuoksi, että Kommuunin julistus kieltää lähtemästä ulos ilman korttia eikä teillä sellaista ole».
»Mutta, hyvä herra, en tiennyt sitä.»
»Kansatar, saatte nähdä, että vartiotuvassa on kunnon väkeä, joka ymmärtää asianne ja jonka puolelta teillä ei ole mitään pelättävää.»
»Hyvä herra», sanoi nuori nainen puristaen upseerin käsivartta, »en niin paljon pelkää loukkausta kuin kuolemaa. Jos minut saatetaan päävartioon, olen hukassa.»