»Mutta kuulkaa nyt ensiksi, mistä on kysymys.»
»Mistä on kysymys?» kysyi vanginvartija melkein hurjana uteliaisuudesta.
»Tyttärenne toi mukaansa tänne erään ystävänsä.»
»Niin, työläisen, kuten hän itsekin; sotilaitten vuoksi hän ei tahtonut tulla tänne yksinään.»
»Tämä ystävä antoi tyttärellenne kirjelipun, tyttärenne pudotti sen. Marie nosti sen ylös ohi kulkiessaan. Se on varmasti hyvin vähäpätöinen paperi, mutta ilkimieliset ihmiset saattaisivat keksiä siitä jonkin merkityksen. Eikö kaupunginvirkamies sanonut teille, että jos vain tahdotaan löytää, kyllä aina löydetään?»
»Entä sitten, entä sitten?»
»No hyvä, siinä kaikki; haluatte, että luovutan tämän paperin; haluatteko, että uhraan ystävän, antamatta teille ehkä kuitenkaan tytärtänne takaisin?»
»Tehkää niin kuin he sanovat!» huusi nainen; »tehkää niin kuin he sanovat!»
»Mutta jos tämä paperi sotkee tyttärenne siihen», sanoi kuningatar; »ymmärtäkäähän toki!»
»Tyttäreni on, kuten minäkin, hyvä isänmaanystävä», huudahti raivotar.
»Jumalan kiitos, Tisonit kyllä tunnetaan! Tehkää niin kuin he sanovat!»