Rakkaus
Maurice oli tosiaankin elänyt jo jonkin aikaa sekä varsin onnellisena että varsin onnettomana yhtaikaa. Täten käy aina suurten intohimojen syttyessä.
Päivätyö Lepelletierin piirissä, iltakäynnit vanhalla
Saint-Jacqucs-kadulla, muutamat pistäytymiset tuolloin tällöin
Thermopylen kerhossa veivät koko hänen aikansa.
Hän tiesi varsin hyvin, että nähdessään Genevièven joka ilta hän siten joi suurin kulauksin toivottoman rakkauden maljasta.
Geneviève oli noita ujoja, mutta nähtävästi herkkämielisiä naisia, jotka vapaasti ojentavat kätensä ystävälle, jotka sisarellisen luottavasti tai neitseellisen tietämättöminä koskettavat huulillaan hänen otsaansa; joille lausutut rakkauden sanat tuntuvat rienaukselta ja lihalliset himot pyhyyden häväistykseltä.
Jos Rafaelin ensimmäisen tekotavan kankaalle kiinnittämissä kaikkein puhtaimmissa unelmissa esiintyy hymyhuulinen, siveäkatseinen, taivaallisilmeinen Madonna, on tämä lainattava Peruginon jumalaiselta oppilaalta Genevièven muotokuvaksi.
Kukkien keskellä, joitten tuoreus ja tuoksu hänessä oli, erossa miehensä työstä ja miehestä itsestään, Geneviève näytti Mauricesta joka kerta, kun hän hänet näki, elävällä arvoitukselta, jonka tarkoitusta hän ei osannut arvata ja jonka ratkaisua hän ei uskaltanut pyytää.
Eräänä iltana jäätyään talon tapojen mukaisesti Genevièven kanssa kahden, molempien istuessa sen ikkunan ääressä, jonka läpi hän eräänä yönä oli tullut niin äkkiä ja sellaisella hälinällä, kukkivien syreenien tuoksun leijaillessa sen tuulenhenkäyksen mukana, joka saapuu kirkkaan auringonlaskun jälkeen, Maurice pitkän vaitiolon jälkeen, jonka kestäessä hän oli seurannut Genevièven älykästä ja uskonnollista katsetta, joka näytti tarkastavan hopeisen tähden syttymistä sinitaivaalla, vihdoin rohkeni kysyä, miten oli mahdollista, että hän oli niin nuori, miehensä ollessa jo yli keski-iän, niin hienosti sivistynyt, kun kaikki todisti hänen miehensä saaneen niukan kasvatuksen ja olevan alhaista sukuperää, vieläpä niin runollinen, hänen miehensä huomion kohdistuessa tehtaansa nahkojen punnitsemiseen, levittelemiseen ja värjäykseen.
»Ja sitten, mitä tekemistä on nahkurimestarin kodissa tällä harpulla, tällä pianolla, näillä pastelleilla, joitten olette myöntänyt olevan teidän tekemiänne? Mistä johtuu viimein tämä aristokratia, jota kammoan toisissa, mutta ihailen teissä?»
Geneviève kiinnitti Mauriceen katseensa, josta loisti viattomuus.