»Kiitän teitä kysymästä: se todistaa, että olette hienotunteinen mies ja että ette ole milloinkaan hankkinut minusta tietoja muilta henkilöiltä.»
»En milloinkaan, madame», sanoi Maurice; »minulla on uskollinen ystävä, joka kuolisi puolestani, minulla on sata toveria, jotka ovat valmiit marssimaan minne ikinä heidät johtaisin; mutta koska on kysymyksessä nainen ja etenkin sellainen nainen kuin Geneviève, tunnen kaikista näistä henkilöistä vain yhden, johon luotan, itseni».
»Kiitos, Maurice», sanoi nuori nainen. »Siinä tapauksessa kerron teille itse kaiken sen, mitä haluatte tietää.»
»Tyttönimenne ensinnäkin?» kysyi Maurice. »En tunne teitä muuten kuin miehenne nimeltä.»
Geneviève ymmärsi tässä kysymyksessä piilevän rakkauden itsekkyyden ja hymyili.
»Geneviève du Treilly», sanoi hän.
Maurice toisti: »Geneviève du Treilly!»
»Isäni», jatkoi Geneviève, »joutui puille paljaille Amerikan sodan jälkeen, johon ottivat osaa isäni ja vanhempi veljeni».
»Molemmat aatelismiehiä?» sanoi Maurice.
»Ei, ei», sanoi Geneviève punehtuen.