Armaani, sun lempijäsi uskollinen, hellä käsi, puoliyö kun lyönyt on, avaa salvat kammion, jotka sulkevat sun multa illan tullen, tyttökulta.
Mitä, eikö niin ole asian laita?»
»Erehdyt, hyvä ystävä. Olin menossa suoraa päätä kotiin, kun huomasin tämän naisen rimpuilevan vapaaehtoisten käsissä. Juoksin paikalle ja kysyin, miksi hänet oli pidätetty.»
»Sellainen sinä olet», sanoi Lorin.
»Luonto se on ranskalaisten herrojen.»
Sitten tämä runoilijakorpraali kääntyi vapaaehtoisten puoleen ja kysyi:
»Ja miksi vangitsitte tämän naisen?»
»Sanoimme sen jo luutnantille», vastasi pikku joukon päällikkö, »koska hänellä ei ollut lupatodistusta.»
»Pyh», sanoi Lorin, »oli sekin suuri rikos!»
»Et siis tunne Kommuunin käskyä?» kysyi vapaaehtoisten päällikkö.