»Totta maar! Mutta on olemassa toinen käsky, joka tekee sen mitättömäksi.»
»Mikä se on?»
»Se on tämä:
Näin vuorilla Kreikan Parnasson julisti Amor kuolematon: Sulo, Nuoruus, Kauneus ainiaan saavat passitta käyskellä missä vaan.
Hei, mitä sanot tästä käskystä, kansalainen? Se on kohtelias, niin ainakin minusta tuntuu.»
»Niin on, mutta minusta se ei näytä kumoavan edellistä. Ensinnäkään ei sitä ole julaistu Moniteurissä, toiseksi emme ole Kreikassa yhtä vähän kuin Parnassollakaan. Viimeksi ei nainen ehkä olekaan nuori, yhtä vähän kuin kaunis tai suloinenkaan.»
»Väitän päinvastoin, että hän on», sanoi Lorin. »Katsokaamme siis! Näytäpäs, kansatar, minulle, että olen oikeassa! Ota myssy päästäsi, jotta koko maailma voisi arvostella, koskeeko julistus sinua.»
»Voi, herra», sanoi nuori nainen painautuen Mauricea vasten, »suojeltuanne minua vihollisiltanne, suojelkaa minua nyt vielä ystäviltänne, rukoilen sitä teillä!»
»Näettekö, näettekö, hän piiloutua», sanoi vapaaehtoisten päällikkö.
»Luulen, että hän on ylimystön vakoilija, ilotyttö, katunainen.»
»Oi, hyvä herra», sanoi nuori nainen pannen Mauricen astumaan askeleen eteenpäin ja paljastaen lyhdyn valossa hetkeksi kasvonsa, joista uhkui nuoruus, kauneus ja hienous. »Oi, katsokaa minua, olenko sen näköinen kuin he sanovat?»